Helsingin Sanomat sunnuntaina 30. huhtikuuta 1989 Suomelle varalätkän MM-pronssi Kannustushuutoja ei tarvittu. eikä joukkueenjohtajan selityksiä pelin jälkeen TUKHOLMA Helsingin Sanomat Jaakko Hautamäki Erkki laitila, kuvat Ahvenanmaa sai jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa hopeaa Ja Suomi pronssia. Suomen joukkuetta ei johtanut entinen hotellinjohtaja Frank Moberg, vaan turkulainen Igge Holmberg korvarengas vasemmassa korvassa. savuke oikean korvan takana ja tukka pysyssä. Innostuneena ja arvokkaana. "Pelaamme ja menestymme ainakin paremmin kuin leijonat", Holmberg sanoi ennen joukkuekilpailun alkua. Hänet oli valittu joukkueenjohtajaksi ehkä siksi, että hän opiskeli sosiologiaa. Hermostumisesta ei näkynyt merkkiäkään. Rauhallisen pââttävâisesti suomalaiset esiintyivät myös keskuskentällä, jolla pelattiin tärkeimmât ottelut. Suuri yleisömäärä ei lisännyt hermostuneisuutta. Pienen kaukalon laidalle ei tietystikään mahdu suurta määrâä huutajia, joten pelit heijastettiin videolta seinälle kaikkien ihmeteltâvâksi. Kannustushuutoja ei oikeastaan edes tarvittu pelin nopeatempoisuuden vuoksi. Omille tarkoitettu huuto saattoi sattua vastustajan sekunnin mittaisen hyökkäyksen alle. Huutaminen olisi ollut yhtá turhauttavaa kuin uimakilpailuissa. Oikeastaan ahvenanmaalaisilla oli sormensa pelissä myös Suomen mitalissa, sillä heitä oli mukana Suomen kolmimiehisessâ joukkueessa. Suomen pelityyli oli aggressiivinen. Suomalaiset jättivät tyylissá, taakseen Viron, Japanin, Ranskan ja Kanadan. Viron joukkue jouduttiin kokoamaan Ruotsissa asuvista virolaisista. Ehkâ maailmanmestaruuskisojen jälkeen Viroon perustetaan Viron kansallinen pôytäjääkiekkoliitto. Kun sille on valittujohtajisto, voidaan aloittaa ystävyysottelujen sarja. Holmbergin ei tarvinnut arvioida taktiikkaa tai tehtyjä virheitä pelien jâlkeen. Kukaan ei halunnut kysellä kommentteja, kun lopputulos kerran oli selvillä. Muutoinkin pelit olivat niin nopeatempoisia, että mieleen jäi vain maalien mâärâ. Leijonien puolella päävalmentaja Pentti Maliknincn saa jokaisen ottelun jälkeen selittäâ. Hän selittää suomeksi ja Moberg käàntáä asiat englanniksi. Yleensä häneltä kysytään, että millä mielellä olet ottelun iälkeen. Seuraavaksi kysytään, että mitlä mielellä lähdet seuraavaan otteluun. Siihen on tapana vastata, että luottavaisin mielin. Jos kukaan ei kysy mitáän niin valmentaja sanoo, että tänään emme saaneet peliämme kulkemaan. Suomen pöytäkiekkojoukkuetta johti Igge Holmberg (vas.). Päinvastaisessa tilanteessa sanotaan, että pelimme lähtì kulkemaan hyvin heti alusta lähtien. Nâppärää on myös sanoa, että saimme pelata omaa peliämme koko ajan. Periaatteessa jääkiekko on tavattoman yksinkertainen peli. Viisi miestä pyrkii saamaan kiekon maaliin. Vastustajaa saa myös lyödä, jos maalinteko ei muuten onnistu. Oikeastaan vaikeinta on joukkueen johtaminen. Johtajan on nimittäin ostettava pelaajat ja pidettävä porukka kasassa. Pöytäjääkiekkokin on yksinkertaista. Pöytapelissä on periaatteessa tehtävä valinta kahden pelityylin välil1ä. On valittava hyökkäävä tai puolustava tyyli. Puolustavan pelaajan vasen käsi on koko ajan kiinni maalivahtia säätelevässä nupissa. Hyökkäyksiin hân lähtee vain oikean käden avulla. Hyökkäâvä pelaaia käsittelee kenttäpelaajia molemmiIla käsillä ja koskee maalivahtiin vain jos ehtii. Hyvä pöytäkiekkoilija soittaa usein pianoa. Ruotsin vahvoj8 nimiä oli moninkertainen Ruotsin mestari Lasse Henriksson. Teknistä fysiikkaa ja elektroniikkaa opiskeleva mies korosti lehtihaastatteluissa koordinaation. keskitymisen ja kunnon merkitystä hyvälle suoritukselle. Mihin hän sitä kuntoa tarvitsee? Hän treenaa päivittäin yhden tunnin ilman vastustajaa. Voittaneen ruotsalaisjoukkueen pelistä heijastui voitonhalu, taiteellisuus ja tyylikkyys. Pöytäjääkiekkoa on hyvä treenata yksin, koska periaatteessa on edullista, että kiekko pysyy koko ajan samalla pelaajalla itse pelissäkin. Onkohan Matikainen miettinyt tätä ideaa ettei lainattaisi kiekkoa vastustajalle lainkaan. Hyvä pöytäjääkiekkoilija soittaa usein pianoa. Voisikohan leijonat laittaa pianotunneille? Soittamista saattaisi vaikeuttaa se, ettâ jokaiselta pelaajalta on joskus hakattu sormet muusiksi. Pöytäjääkiekko muistuttaa biljardia. Laidat antavat mahdollisuuksia biljardilyönteihin. Oluttakin voi ottaa kuten biljardisalilla, kun jättää kiekon hetkeksi oman maalin taakse. Noin viiden gramman painoinen kiekko lähtee juuri sinne minne sen laukaisee. Aloittelevan pelaaian tunnistaa holtittomista laukauksista. Kiekko yksinkertaisesti sysätään vain eteenpäin ja katsotaan mihin se sattuu menemään. Tähän virheeseen syyllistyvät usein myös leijonat. Jokaisen siirron pitäisi olla ajateltu ja peliä rakentava. Hyvää pöytäjääkiekkoilija on kiinnostunut pelistä ja jaksaa harjoitella. Taitoa tarvitaan aluksi vain vähän. Ruotsalainen Göran Agdur pelaa pöytajääkiekkoa ammatikseen. Hänessä harjoitteluintoon, kiinnostukseen ja taitoon yhdistyy myös raha. Kisan voitti Ruotsi. Ruotsalaisten peleistä heijastui peräänantamattomuus, voitonhalu, kestävyys, taiteellisuus ja tyylikkyys. Mitenkähän pöytâjääkiekossa voi pelata aikaa? Saako kiekon jättâä oman maalin taakse ja odottaa kolmiminuuttìsen erän loppua. Vastaus löytynee 65-sivuisesta kirjasta nimeltä Bordshockeybibeln. Siitâ ilmenevât myös keskeisimmät taktiset